JÄSENKIRJE 1 / 2021

Hyvä jäsen!

Olemme uuden vuoden alussa, lunta on satanut ja paukkupakkasiakin oli. Nyt taas on veden vuoro. Vaihtelevaa säätä näyttää riittävän.

Korona -pandemia vaan jatkuu, eli ei voida varmuudella suunnitella kevääksi mitään ohjelmaa. Bulevardin huoneistossa remontti jatkuu keittiön ja toimistohuoneen osalta nyt keväällä, syksyllä tehtiin isommat huoneet. Vanhat huonekalut restauroitiin, koska olivat huonokuntoisia.

Yhdistyksemme vuosikokous voidaan ehkä pitää joskus huhti-toukokuussa, näin ainakin suunnitellaan. Suunnitelmissa ollut Valkonauhan Avointen Ovien päivä ja sen yhteydessä järjestettävä LÖYDÄ PAIKKASI elämässä ja yhteisöissä -seminaari järjestetään koronarajoitusten poistuttua. Seminaari voidaan pitää joko lauantaina tai arki-iltana ja kouluttajaksi on lupautunut kasvatustieteen maisteri Tytti Pietilä. Tytti siirtyi Agricola-opintokeskuksen kouluttajan tehtävistä äskettäin eläkkeelle, joten hän tuntee Valkonauhan toimintakenttää useamman vuosikymmenen ajalta.

Mikäli korona ei sekoita alkuperäissuunnitelmaa, on liiton kevätkokous ilmoitettu järjestettäväksi Helsingissä lauantaina 24.4.2021.

Valkonauha-lehti ilmestyy tänä vuonna neljänä numerona. Yhdistyksemme jäsen Tuulikki Perho on lehden toimituskunnan jäsen. Ensimmäinen numero ilmestyy pääsiäisen alla ja kakkosnumero ennen äitienpäivää, johon tuleva materiaali tulisi lähettää liittoon 12.3. mennessä. Lehden ilmestymisaikataulu löytyy liiton kotisivuilta ja toimituskunta ottaa ilolla vastaan juttuvinkkejä ja valmiita tekstejä. Muistattehan ilmoittaa, mikäli osoitetiedoissanne on tapahtunut muutoksia.

Hallituksen jäsenet ovat kirjoittaneet ajatuksiaan koronan värittämästä erikoisesta vuodesta.

 

Tuija Viestilä:

Kuinka korona on muuttanut elämäämme, arvojamme ja asenteitamme?

Korona on pakottanut käyttämään uusia keinoja yhteydenpitoon etenkin riskiryhmiin kuuluvien läheisten kanssa. Samalla miettii, miten voi helpottaa kotiin sidotun henkilön arkea ja tuoda siihen iloa.

Arkeaan myös suunnittelee tarkemmin, ja esim. reissuja ruokakauppaan olen karsinut rankasti. Suuri muutos on ollut työssä: siitä lähtien kun siirryttiin etätyöhön, on oppinut jatkuvasti uutta siitä, mitä kaikkea kätevää omilla laitteillaan voikaan tehdä. Koska etätyössä joudun istumaan paikallani, olen alkanut kiinnittää entistä enemmän huomiota omaankin hyvinvointiin. Pyrin pitämään taukoja säännöllisesti, venyttelen ja ulkoilen aina, kun mahdollista. Kunnon tauotuksen haluan pitää mukana vastakin.

Vuosi sitten maaliskuussa ihmiset hamstrasivat vessapaperia, ja paikoin kaupoista loppuivat kuivahiiva, pasta ja muut tavalliset tuotteet. Pidätkö sinä varmuusvarastoja kotona? Jos, niin mitä kaapistasi löytyy?

Koronaa tai ei, pidän yleensä kotona perustarvikkeita niin, että pärjään tarvittaessa pari viikkoa käymättä kaupassa. Teen ruokaa kerralla ison määrän ja pakastan annoksina. Jääkaapissa on aina hyvin säilyviä kasviksia kuten porkkanoita ja jokin tuoremehu "varana". Jonkin verran kaapeista löytyy myös kuivattuja hedelmiä ja pähkinöitä. Tölkkipapuja ja kuivattuja linssejä sekä tomaattipurkkeja on myös yleensä aina varastossa. Kun niitä yhdistää pastaan, saa kätevästä kunnon aterian.                                                                                     

Minkä tekemistä odotat eniten, kun korona-aika viimein loppuu? Kerro pari asiaa, sillä ensimmäinen on varmasti kaikilla sama: ystävien tapaaminen kasvokkain.

Tuon itsestäänselvyyden lisäksi odotan paljon matkustamisen vapautumista. Ja vaikka etätyössä on puolensa, toivon työni luonteen vuoksi pikaista paluuta normaaliin. Tekniikka on hyvä juttu, mutta ei lähikontakteja korvaa mikään, ja opetustyössä tunnen pystyväni antamaan huomattavasti enemmän, jos pääsen kohtaamaan opiskelijani luokassa. Toivon myös, että harrastustoiminta ja Valkonauhan ryhmät ja seminaarit jatkuvat pian.

 

Anneli Klemetti:                                                                           

Korona on rajoittanut elämää valtavasti, mutta ihminen on uskomattoman sopeutuvainen. Tärkeintä on pitää kiinni arkirutiineista, nousta ylös reippaasti, lukea Hesari, syödä aamupalaa, peseytyä ja pukeutua ja lähteä ulos ovesta. Maskin kanssa voi mennä kauppoihin ja tavata ystäviä. Voi mennä lenkille, käydä lääkärissä ja hoidella lapsenlapsia. Hygieniaa on opittu. Kotona voi lukea, käsitöidä, opiskella, siivota ja katsoa TV:tä. Yhteys läheisiin sukulaisiin ja ystäviin on tärkeätä.  

Nyt on jo toivoa rokotteesta ja paluusta normaaliin elämään. Kevät tuo myös toivoa. Sitten voi taas käydä jumpissa ja harrastaa. Voi mennä teatteriin, elokuviin, museoihin ja erilaisiin tapahtumiin. Ennen kaikkea pääsee taas matkustamaan eikä tarvitse PELÄTÄ, että saa koronan.

 

Kaija Suvanto:

Kuinka korona on muuttanut elämäämme, arvojamme ja asenteitamme?

Koronan myötä ajatus siitä, että elämä on omassa hallinnassamme, on vähentynyt. Omalla kohdallani se on merkinnyt entistä enemmän turvan hakemista Kristukselta.
Keskittyminen tässä hetkessä elämiseen on myös lisääntynyt. Huomisesta emme tiedä. Paljon on puhuttu myös siitä, että ihmiset ovat havahtuneet entistä enemmän auttamaan toisiaan korona-aikana. Huomaamme lähimmäisemme ja toistemme merkityksen kenties aiempaa selvemmin.

 

Maija-Liisa Mäkeläinen:

Minulla on varastossa kahvia, riisiä, pastaa, keksejä ja korppuja. Pakkasessa on lihaa ja leikkeleitä.

Arvostan enemmän normaalia tavallista elämää ja terveyttä.

Koska päätin, että en halua mennä maskit naamalla teatteriin elokuviin enkä oopperaan (olen tyytynyt kirjoihin sekä TV:n tarjontaan) en ole käynyt niissä. En ole tehnyt matkoja minnekään ulkomaille ja kotimaassakin olen pysynyt tiiviisti kotona Helsingissä ja kun Uudenmaan poistumiskielto poistui, vähäisessä määrin Nauvossa. 

 

Kevättä odotellen ja hyvää terveyttä toivoen kaikille hallituksen puolesta

Marita Saarela